Sulusta leiriin

Kuhankosken sululle meloessamme saimme hetken pyöritellä ja ponnistella sulun itäpuolelta laskevan kosken pyörteissä ja virtauksissa. Sunnuntain sateessa olimme ainoat automaattisulun ainoat käyttäjät. Nykäisy narusta pisti merkkivilkun päälle. Portit auki ja meloimme sisään. Sulku nosti leppoisasti aalloillen meitä reilut neljä metriä.

Sululta meloimme noin kolme kilometriä Laukaan edustalla olevan saaren retkeilypisteeseen.

Kyllä tuli Saimaata ikävä. Saimaan norppasatamiin verrattuna tämä oli turhruinen ja epäsiisti ryteikkö. Se tarjosi kuitenkin sateelta suojaavan laavun. Ronttasimme varusteet sinne, uimme sateessa ja vaihdoimme kuivaa ja lämmintä päälle.

Sateen tauottua ruokailimme laiturilla. Pystytimme teltan ja sortteerasimme varusteet aamuksi sekä viritimme laavuun kuivatusnaruston vettyneille vausteille.

Nautimme laiturilla vielä iltapalaksi hedelmiä, proteiinipatukkaa ja iltakonjakin. Oloomme ja elämäämme tyytyväisinä totesimme päivän olevan pulkassa.

Huomenna on tarjolla pelkkää vesidadetta. Ilma tulee olemaan varsin kolea. T-paita vaihtuu kuivapukuun ja sadehattuun. Edessä uusia sulkuja ja uusia seikkailuja. Ja hyvä niin.

Täältä tähän.