Neiturin itsepalvelukanava

Aamupäivän sateessa vaidoimme kuvitelmat kevyestä melonta-asusta. Kuivapuku päälle - taas. Vesille päästyämme sade ja kipakka tuuli taukosivat. Aurinko helli Keiteleen tyyniä selkiä. Me hellimme itseämme kokeilemalla kauanko jaksaa kuivapuvussa ja kerrastossa lapata retkilastissa tyynessä helteessä yli 8kmh. Aika kauan.

Neiturin itsepalvelusulku on nimensä mukainen. Itsepalvelun laukaisunaru oli niin korkealla ettei siihen ollut mitään mahdollistuutta yltää. Aikamme melalla yritettyämme soitimme päivystäjälle. Vae on veen pinta matalalla, vastasi avulias kanavamestari. Voe tok, yrittäkkee jottain.
Me tok yritimme ja hikipäisen rimpuilun jälkeen saimme masiinan käyntiin.

Neiturin kanava laskee vesilläliikkujan 5,6 metriä alemmas. Kanavan varoittava lisämääre, huom nopea juoksutus, ei köysiä, piti paikkansa. Pinta aleni sellaista tahtia että tikapuihin tukeutuessa otetta sai vaihtaa epäuskoisesti nauraen parin sekunnin välein.

Leirin laitoimme kanavan alasuulle aallonmurtajan kupeeseen kummelin juurelle.

Kesäkeittiö aloitti toimintansa laivalaiturilla. Tänään ruokaa laitettiin vain kahdella keittimellä. Sipuli-soija-garam masala riisi toisella ja toisella tuoretta chiliä, valkosipulia, kurkumaa ja makeaa chilikastikettä purkkilihapullia ryydittämään. Nam.

Huomenna seuraava iso selkä ja Kiesiman kanava. Sitten ankaraa lappoa niin illan suussa ehdittäneen mökkirantaan.