Mietelmiä lopuksi

Matkan vaikein vaihe on paluu arkeen.

Suunnitteluvaiheessa iltojen pitkät tunnit rassaavat aamulla, mutta tuntuvat univelan arvoisilta. Matkan mahdollisuudet kuohuttavat mieltä ja vaihtoehdot valvottavat vielä vuoteessa. Karttaohjelmia rullataan eestaas. Kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti reitillä olevien palvelujen ja erityiskohteiden tiedot.

Matka on se helpoin osa. Mennään ja melotaan. Toki matkantekoon liittyy monia friktiotita ja hankaluuksia. Tuuli ja aallot eivät ole niitä matkantekoon kuuluvia hankaluuksia. Ne tulevat kaupan mukana. Ukkospuuskat, tainnuttava helle tai jännä sivumyötäinen aalto ovat retken olennaisia osia. Niissä mennään.

Matkalla mieltä syövät pienet asiat. Pitkään haaveiltu pizza olikin huonoa, valittu saari oli sottainen tai että Äänekosken asemakaava on sekava. Nämä ovat onneksi juuri niitä sekundäärisiä murheitä, jotka unohtuvat heti vesille päästyä.

Parhautta matkalla ovat upeat maisemat ja uudet kokemukset. Maisemien ykköskastiin nousee Keitele isoine aavoine selkineeen. Saimme kokea ne tyyninä ja henkeä salpaavan kauniina. Jos keli olisi ollut toinen olisimme päässett kokemaan merellisen aallon ja suurien sisävesien armottomuuden.

Sulut olivat ehdottomasti tämän matkan mieleenpainuvin paketti. Keiteleen kanavan sulut olivat tunnistettavasti samanlaisia. Bilatelaarisen kaupan viime vaiheessa rakennetun Keiteleen kanavan sulut muistuttavat toisiaan. Kullakin oli kuitenkin omat ominaispiirteensä. Useimmiten vieressä virtaava koski toi omat haasteensa sululle lähestymiseen. Opimme vähitellen ottamaan oikean ennakon virtaan. Ensimmäisillä kerroilla oli vähällä ettei kajakin kylki paukkunut uittorajoittimiin virran viemänä.

Keiteleen itsepalvelusulut olivat moitteettomia. Vetonarut olivat riittävän pitkiä myös kajakista kurottaville. Sulkujen täyttövirtaukset olivat kajakkilautalle helposti hallittavia. Matkan ainoalla palvelusululla sulkumestari oli valmis säännöstelemään virtausta miellyttävän noston takaamiseksi. Siitä vielä kiitos Keiteleen kanavan sulkumestarille, joka päivysti Paatelan sululla.

Kiesimän ja Neiturin kanavat poikkesivat totutuista. Kiesimä vei alaspäin. Kiesimän itsepalvelusulun naru olikin kettinki, jonka pää oli niin kaukana ylhäällä ettei siihen kajakista voinut millään ylettyä. Päivystävän kanavamestarin ohjeista huolimatta onnistuimme laukaisemaan sulkumekanismin.

Yritin aikani kietoa kettinkiä melan ympäri. Yritin lyödä ketjua niin että laukaisuimpullsi olisi riittävä. Ei toiminut. Timo irroitti varamelansa, jossa oli pieni uloke vesitippuja ohjaamassa. Minä roikuin tikkaissa ja pidin lauttaa koossa. Parilla yrittämällä Timo sai ulokkeen tarttumaan ketjun reikään. Nykäisy ja niin taas sulkuportit aukesivat.

Kiesimän ja Neiturin kanavassa ei ole köysiä - ja hyvä niin. Kajakeille osoittaui huomattavasti paremmaksi vaihtoehdoksi tikastuki. Virtaukset nopeasti nostavissa / laskevissa kanavisssa ovat niin voimakkaista ja tempovia, että köydessä roikkuminen olisi ollut liian haastavaa.

Tikkaassa oli kiinteä tuki. Oikea tekniikka lautassa löytyi Neiturissa, jossa nostopyörteet olivat voimakkaimmat kokemamme.

Näin se pitää tehdä. Kajakit lauttaan. Toinen mies tikkaisiin kiinni. Jos pidät oikella kädellä kiinni, pidä mela vasemmassa kädessä kainalon alla. Kun pyörre vääntää keulaa sulkualtaan reunaan, torju etupuolelta ja tue mela vartaloon. Pyörteen vääntäessä perää kohti betonia pidä edelleen mela kyljessä kiinni ja blokkaa seinä takaa. Otetta ei tarvitse vaihtaa. Lauttaa kiinni pitävän ulommaisen kajakistin täytyy toki hieman varoa melan liikkeitä.

Viimeinen suositus on, että hiilikuitumela ei ole paras tähän työhön. Varamelaksi kaavailtu muovilapainen Lendal olikin sulkujen takia päämela. Samalla todettakoon, että ruotsalainen nopea muotoilu kärsii suluissa enemmän kuin walesilainen. Erään sulun sisävuoron jälkeen ruotsalaista piti paikata, mutta walesilainen sisävuorossa jätti vain jälkensä sulun seinään.

Kyllä se nyt vain on niin, että Walesissa osataan tehdä kajakkeja kaikkiin olosuhteisiin. Timo meloi Nigel Dennis Kayaksin Explorer HV:llä. Kajakki hymyili, kun pyörteet hakkasivat sitä sulun karkeisiin seiniin. Kaikilla tuulilla se kulki niin kuin kuski halusi. Reipas sivumyötänenkin vain hymyilytti kuskia.

Ruotsin kajakki otti sulussa pienen hitin keulaan. Piti paikata. Ruotsin kajakki oli taas huippua rantautumista etsiessä. Evä ylhäällä sitä pyöritti ympäri vaikka paikallaan. Iso aukko mahdollisti mahdottomat rantautumiset. Molemmat jalat sai nostettua yhtäaikaa ulos ja alas kajakin melommin puolin.

Ruotsin kajakin parhautta oli ehdottomasti melonta-asento. Ison aukon ansiosta oli mahdollista meloa pääosa matkasta polvet yhdessä voimakkaalla jalkatyöllä ja vartalon kierrolla. Rantautuessa jalat olivat vetreät eivätkä matkallakaan jalat puutuneet.

Ruotsin kajakki on nopea. Niin paljon kuin voimaa haluaakin laittaa ei tunnu runkonopeus tulevan vastaan. Myötäsurffiin se lähtee hyvin ja kulkee pienessäkin myötäallossa kepeästi. Harjoittelulenkillä merellä sivuaaltokin sujui nätisti 10ms tuulessa. Lattapohjan takia se toki vaati varuillaan olevaa lantiota.

Matkan opetukset:

- vältä paskoja leiripaikkoja (Laukaan retkisatama)
- vältä paskoja pizzoja (Äänekoski)
- nauti puhtaista vesistä ja aavoista selistä (Keitele)
- nauti suluista (kaikkine omine ominaispiirteineen)
- matkalla on helppo olla, paluu arkeen on vaikeampaa
- muista käyttää kameraa riittävästi

Aurinko saatteli Sonkariin

Yhdellä istumalla, yhden kanavan kanavan kautta kotimökille.

Lähtöpäivää lukuunottamatta jokainen päivä on melottu kuivapuvussa. Sade, tuuli, kylmät vedet ja isot selät ovat auttaneet aamuisessa varustevalinnassa.

Tänään viimeisenä päivänä helle helli ja selät olivat tyyniä. Oli nautinto meloa T-paidassa. Ikuisina pessimisteinä pakkasimme melonta-anorakit päiväluukkuun päällimmäisiksi.

Viimeinen kanava yllätti. Kiesimän kanavan allas nosti 5,6 metriä huikean nopella nostolla. Pyörteet pienessä altaassa olivat varsin rajuja. Meni hetki ennen kuin löytyi nopea melatekniikka, jossa tikapuissa roikkuva esti kajakkilauttaa hakkautumasta sulun seiniin.

Savon rannat ovat kivikkoisia ja kajakit hyviä istua. Emme pitäneet maataukoa vaan söimme välipalat kelluntatauoilla.

Lipuessamme Sonkarin selälle hetkellinen pilvisyys repesi ja aurinko paahtoi melojia. Samalla hetkellä niskaamme ropisi sadekuuro. Sonkari muistutti ailahtelevaisesta luonteestaan ja samalla toivotti omat poikansa tervetulleisiksi.

Aurinko valaisi kotirannan selän toisella puolella yli kolmen kilometrin päässä. Eikun keulat kohti kotirantaa ja lappamaan viimeistä selän ylitystä.

Oli hieno tunne saapua selän yli kotirantaan niinkuin monet kesät olimme haaveilleet. Hienoinen haikeus sipaisi mieltä. Kulkurin elämämme kanavissa, suluissa, selillä ja saarissa oli päättymässä.

Silloin kun matka päättyy on uudet suunnitelmat jo ehditty laatia. Niin nytkin.

P.S. Saavuimme etuajassa ihan vain sen takia, jotta ehtisimme Vesannon rompetorille lauantaina.

Neiturin itsepalvelukanava

Aamupäivän sateessa vaidoimme kuvitelmat kevyestä melonta-asusta. Kuivapuku päälle - taas. Vesille päästyämme sade ja kipakka tuuli taukosivat. Aurinko helli Keiteleen tyyniä selkiä. Me hellimme itseämme kokeilemalla kauanko jaksaa kuivapuvussa ja kerrastossa lapata retkilastissa tyynessä helteessä yli 8kmh. Aika kauan.

Neiturin itsepalvelusulku on nimensä mukainen. Itsepalvelun laukaisunaru oli niin korkealla ettei siihen ollut mitään mahdollistuutta yltää. Aikamme melalla yritettyämme soitimme päivystäjälle. Vae on veen pinta matalalla, vastasi avulias kanavamestari. Voe tok, yrittäkkee jottain.
Me tok yritimme ja hikipäisen rimpuilun jälkeen saimme masiinan käyntiin.

Neiturin kanava laskee vesilläliikkujan 5,6 metriä alemmas. Kanavan varoittava lisämääre, huom nopea juoksutus, ei köysiä, piti paikkansa. Pinta aleni sellaista tahtia että tikapuihin tukeutuessa otetta sai vaihtaa epäuskoisesti nauraen parin sekunnin välein.

Leirin laitoimme kanavan alasuulle aallonmurtajan kupeeseen kummelin juurelle.

Kesäkeittiö aloitti toimintansa laivalaiturilla. Tänään ruokaa laitettiin vain kahdella keittimellä. Sipuli-soija-garam masala riisi toisella ja toisella tuoretta chiliä, valkosipulia, kurkumaa ja makeaa chilikastikettä purkkilihapullia ryydittämään. Nam.

Huomenna seuraava iso selkä ja Kiesiman kanava. Sitten ankaraa lappoa niin illan suussa ehdittäneen mökkirantaan.

Ruokakeskiviikko

Illallinen rantakalliolla valmistettiin kolmella keittimellä. Jauhelihapihvit paistettiin trangialla, perunamuusi pienellä retkikeittimellä ja lisukkeeksi paistettua tomaattia ja sipulia risukeittimellä.

Jauheliha maustettiin sipulikeitolla, soijalla, tulisella japanilaisella sesamöljyllä, soijalla ja makealla chilikastikkeella.

Parsakaaliperunamuusi maustettiin paahdetulla sipulilla.

Toki väipalatkin matkalla olivat maukkaita. Reissumies yrttitonnikalapäällisellä sai kyytipojakseen misokeittoa.

Hyvin ravittuina vetäydymme tiskaamaan ja iltatoimiin.

Keitele toi auringon

Ensimmäinen sateeton päivä. Aamulla oli vielä navakkaa tuulta, joka tyyntyi iltaa kohti. Keski-Suomi alkaa jäädä vähitellen taa.

Löysimme täydellisen leiripaikan tyyntyvän Keiteleen saaresta. Kajakit niemen taa rantahiekalle, teltta kanervikkoon kallion kupeeseen ja keittiö kalliolle. Aurinko laskee ja kultaa täysin tyynen Keiteleen. Tässä riittää sielulle hotua. Avointa vettä avautuu edessä yli 20km.

Päivän melonnan jälkeen oli nautinnollista kuoriutua kuivapuvusta. Keiteleen vesi on edelleenn hmm sanokaamme raikasta. Uinnin jälkeen oli sangen miellyttävää istua alasti auringon lämmittämällä kalliolla ja nauttia olutta.

Huomenna ylitämme Savon rajan.

Vihdoin vapailla vesillä

Kävimme ostoksilla Äänekoskella. Äänekoski on kaupunki, jossa on sekava asemakaava ja huonot pizzat.

Suuntasimme tuulessa ja sateessa kohti pohjoista. Avoimet selät tyynnyttivät mielen. Löysimme oman pienen saaren isolta selältä jossain päin Ala-Keitelettä. Purimme kajakit, uimme ja pukeuduimme Suomen kesään; pitkä lämpökerrasto, fleece, gorepuku ja pipo.

Illalliselle marinoimme entrecote pihvit (soija, sesamöljy, chilikastike, valkosipuli, tuore inkivääri ja pippuri). Pihvien marinoituessa pystytimme leirin.

Pihvien oheen valmistimme maustetun perunamuusin pekonisilpulla. Ruokajuomana luomupunaviini. Jälkiruoaksi tummaa inkivaalisitruunasuklaata ja konjakki. Upea leiripaikka sai arvoisensa ruoan. Nyt tuntuu hyvältä.

Huomenna matka jatkuu kohti Keitelettä, Savoa ja selkeää keliä.

Leiri kiittää, kuittaa ja vetää untuvapussin vetoketjun kiinni.

Kolme sulkua 30 km

Päivän keskeismimmät piirteet olivat sulut, sade, hyvä rytmi ja myötätuuli.

Ensimmäisenä työnä aamulla varasimme illaksi majoituksen Äänekosken kupeessa sijaitsevalta Hankalan tilalta. Kajakeilla matkaavina rantamökki kuulosti parhaalta.

Pakkasimme märät varusteet kajakkeihin vesisateessa. Aamupalan alkuruoaksi nautimme omenat ja suuntasimme Laukaan satamaan. Satamakahvilassa aamupalaa nauttiessamme rupattelimme paikallisen chucknorriksen kanssa säästä ja tulevasta hallituksesta.

Laukaan kuuluisat kalliomaalaukset tekivät tuulessa ja vesisateessa vaikuksen. Kallioita löytyi, muttei maalauksia. Hieno paikka kuitenkin.

Pääosin matka oli hyvärytmistä lappamista pienillä selillä ja kapeissa ränneissä. Vaihtelua toivat sulut. Sulkujen kupeeseen laskevat kosket toivat kivaa vaihtelua monotoniseen melontaan. Virran tuuppaus ja pyörteet antoivat mahdollisuuden hieman monipuolisempaan melan käyttöön.

Tänään nousimme Kuusan, Kapeenkosken ja Paatelan. Paatelan nosto oli lähes 8 metriä. Kajakki betonikaukalossa tuntui aika pieneltä kun vesimassat velloivat sisään.

Paatela oli ainoa miehitetty sulku. Paatelan valvomosta kontrolloidaan kaikkia Keiteleen kanavan sulkuja.

Erityiskiitos annetaan Paatelan vastaavalle sulkumestarille. Melottuamme sulkuun mestari kävi ylhäältä huutaen pahoittelemassa odotteluamme. Täytön alettua sulkualtaassa velloivat kohtalaiset ees taas pomppivat aallot. Kohina oli kova ja kaiuttimien kautta kanavamestari kehoitti kättä heiluttamalla ilmoittamaan jos juoksutus ja aallot kävisivät liian kovaksi. Näytimme peukkua ymmärryksen merkiksi. Huitomaan emme joutuneet.

Paatelan läpäistyämme olimme meloneet kaikki neljä Keiteleen kanavan ylintä sulkua. Yhdesäsäkään sulussa ei ollut kertaakaan meidän lisäksemme ketään muuta. Yhteenkään sulkuun emme nähneet kenenkkään odottavan tullessamme ulos. Aikamoista ylellisyyttä aukoa sulkuja narusta vetämällä kahdella kajakilla.

Voi ziisus mitä haaskausta Suolahhdella harastetaan. Ilmeisesti kunta on kaavoittanut Paatelan jälkeiseen mäenrinteeseen äveriäitten asuinalueen. Suolahden pienimunaisimman miehen talossa oli kaksi siipeä. Se pienempi oli kaksisikerroksinen noin 200 neliöinen. Päärakennus oli pömpöösi 550 neliön hämmästys. Rakennukselta laskeutui rantaan porras-polkuyhdisstelmä, joka oli reunustettu kotka- ja enkelipatsain sekä ryyditetty suihkulähtein. Kelpaa siinä katsellä 200 metrin päässä siintävää ryteikköistä vastarantaa.

Toisin oli matkan päässä. Hankalan tila Äänesselän rannalla avautui kauniisti jo selälle. Hienosti hoidettu iso piha helpotti navigointia. Haimme mökin avaimen, purimme kajakkien sisällön mökkiin, kävimme suihkussa ja istuimme ruokapöytään syömään pihviä. Kaikkeen edellä mainittuun kului aikaa 45 minuuttia siitä kun kajakkien kokat kohahtivat rantaan.

Sulusta leiriin

Kuhankosken sululle meloessamme saimme hetken pyöritellä ja ponnistella sulun itäpuolelta laskevan kosken pyörteissä ja virtauksissa. Sunnuntain sateessa olimme ainoat automaattisulun ainoat käyttäjät. Nykäisy narusta pisti merkkivilkun päälle. Portit auki ja meloimme sisään. Sulku nosti leppoisasti aalloillen meitä reilut neljä metriä.

Sululta meloimme noin kolme kilometriä Laukaan edustalla olevan saaren retkeilypisteeseen.

Kyllä tuli Saimaata ikävä. Saimaan norppasatamiin verrattuna tämä oli turhruinen ja epäsiisti ryteikkö. Se tarjosi kuitenkin sateelta suojaavan laavun. Ronttasimme varusteet sinne, uimme sateessa ja vaihdoimme kuivaa ja lämmintä päälle.

Sateen tauottua ruokailimme laiturilla. Pystytimme teltan ja sortteerasimme varusteet aamuksi sekä viritimme laavuun kuivatusnaruston vettyneille vausteille.

Nautimme laiturilla vielä iltapalaksi hedelmiä, proteiinipatukkaa ja iltakonjakin. Oloomme ja elämäämme tyytyväisinä totesimme päivän olevan pulkassa.

Huomenna on tarjolla pelkkää vesidadetta. Ilma tulee olemaan varsin kolea. T-paita vaihtuu kuivapukuun ja sadehattuun. Edessä uusia sulkuja ja uusia seikkailuja. Ja hyvä niin.

Täältä tähän.

Suojaan ukkoselta

Salamat välähtelivät ja repivät jyrinät siivittivät matkan tekoa. T-paita ja lippis alkoivat tuntua kepeältä varustukselta nousevassa tuulessa ja sateessa. Aloimme etsiä rantautumispaikkaa. Rantauduimme ja saman tien myräkkä oli päällä. Tuuli nousi hetkessä raivokkaaksi ja kivulias rankkasade piiskasi. Massiivinen jyrinä ja sarjoitetut välähdykset säpsäyttelivät. Päätimme odotellessa pitää pienen melontajumpan. Läpimärkinä venyttelimme ja odottelimme tilanteen rauhoittumista.

Ukkosen odotusta

Pakkasimme kajakit piukkaan helteisellä uimarannalla. Ukkonen jyristeli meidät liikkeelle. Seurailimme rantoja ja etenimme saarelta saarelle ukkosen jyristessä jo molemmin puolin.

Pussitusta

Elintarvikkeiden pussittaminen on aloitettu. Riisi, couscous,soijarouhe, misokeitto, mustatorvisieni, seesamiöljy, omena, paristot ja palautumisjuoma. Huomenna lisää.

Hyvä viimeistely

Yhteislenkille tuli mittaa noin 20km. Tuuli vaihteli avoimilla selillä 6-9ms, puuskissa enemmän. Kruunuvuorenselkä öljysäiliöiltä kohti Hevossalmea oli tylsää taivallettavaa. Silta näkyi, mutta matka taittui hitaasti. Aallot olivat matalia, mutta puuskittainen tuuli hidasti.

Hyvä lenkki. Pitkä lämpökerrasto ja kuivapuku ei ollut kuuma. Okei, oli se siellä Tammisalo-Herttoniemen lutakoissa. Selillä ihan ok.

Kuvissa taukopaikka Tullisaaressa ja Timo Kruunuvuoren selän tyynellä osuudella.

Yhteislenkki

Päätimme viettää maanantain merellä. Tämä onkin ainoa yhteinen melontalenkki ennen sisävesiretkelle lähtöä.

Santahamina Villinki alueella puhalsi 6-7ms idästä. Kuivapuvussa ei tullut kuuma. Siirryttyämme Tammisalon ja Herttoniemen ympäristöön alkoi lämpö puvun sisällä kohota. Maataukoa pidimme Tullisaaressa, josta kuva.

Loppumatka on taas tuulelle alttiimpaa ja sitä kautta lämpötaloudellisesti miellyttävämpää.

Sonkariin melovat...

Timo - soutuneuvos, melontaohjaaja. Kahden lajin koukussa. Keskittyy melonnan ohella vuorosoutuneellä ultramatkoihin. Osallistuu vuorosoutuveneellä elokuussa kutsukilpailuna järjestettävään Vanajavesi 100 km -kilpailuun neljättä kertaa.

Pekka - meloja seitsemättä vuotta. Käynyt Sulkavan suursouduissa kajakilla. Harjoittelee Vanajavesi 100 km -kilpailuun neljättä kertaa.

Molemmat ovat osa-aikasavolaisia pääkaupunkiseudulta. Kuvassa Timo taaempana ja Pekka etualalla.

Vähintään kaksi kilometriä

Mielen lepääminen edellyttää vähintään kahta kilometriä hotua.

Hotu tarkoittaa vapaata esteetöntä tilaa tarkkailijan ja vastarannan välissä. Useimmiten tämä vapaan tilan vaatimus toteutuu merellä tai riittävän suurilla järvillä. Sonkarijärvi tayttää tämän vaatimuksen.

Mökiltä vastarantaan on hieman yli kaksi kilometriä. Kaukaisimpaan pohjukkaan on yli viisi kilometriä. Savossa tämä ei ole iso selkä, mutta riittävä tyynnyttämään mielen.

Sonkarijärvi tuntuu muodostavan oman ilmastovyöhykkeensä. Sanoo sääennuste mitä tahansa, keli Sonkarissa on jotain aivan muuta. Sonkari on köyhän miehen meri. Olosuhteet muuttuvat nopeasti ja tuuli nousee yllättäen. Parhaimmillaan aallot tarjoavat melojalle mahdollisuuden pikkusurffiin.

Matkalla Sonkariin on Sonkarijärveä suurempiä selkiä. Saimaalla ja merellä matkanneina odotamme niitä kunnioituksella ja nöyrinä. Linkolan sanoin: "Ei se ole raukka, joka rantoja soutaa, vaan se joka rannalta katsoo."

Kalusto

Ruotsalais-walesilainen kajakkikaksikko

Soutajaveljeni vesiretkeilee tällä kertaa kasvot menosuuntaan päin. Kajakkina on NDK Explorer HV. NDK on luotettava kaikkien keliolosuhteiden kuormajuhta. Kuinka selviää walesilainen haastaviin vuuorovesiin suunniteltu puurtaja sulkujen pyörteistä?

Minulla on allani Point 65:n XP18. Olen vaihtanut kajakkiin Kajak Sportin penkin istumamukavuuden lisäämiseksi. Kajakki osoitti toimivuutensa testilenkillä merellä. Lenkin (28km) aikana puhalsi navakka 9-11ms tuuli. Tarjoavatko sisävesien puuskat uutta hauskaa ruotsalaiselle surffikoneelle? Ylittyykö Kruunuvuorenselän surffiennätys 13,7 kmh?

Ylläolevassa kuvassa on tuleva retkikalusto. Kuva on otettu viime lokakuussa Sonkarin mökkirannassa.

Jyväskylä - Sonkari; 21 metriä - siis mitä?

Jyväskylän pohjoispuolen ja Sonkarijärven välinen korkeusero on 21 metriä. Melomme Keiteleen kanavan neljä ylintä sulkua (Kuhankoski, Kuusaankoski, Kapeenkoski ja Paatela) sekä Neiturin kanavan ja Kiesimän kanavan. Vertikaalimatkaa kertyy suorinta reittiä satamakäynnit mukaanlukien noin 150km. Lähdemme matkaan sunnuntaina 12.6. ja kahautamme kajakkien keulat mökkirannan hiekkaan lauantaina 18.6., jos sää sen on sallinut

Tällä matkalla ei painopiste ole kilometreissä ja vaudissa. Nyt keskitymme maisemiin, valokuvaukseen ja ruoanlaittoon. Mielenkiinnon sään ja matkan etenemisen myötä teemme mahdollisia pistokeikkoja kiinnostaviin kohteisiin.

Matkan etenemistä tullaan päivittelemään täällä yhdestä kahteen kertaan päivässä.

(ylläolevassa kuvassa on Keiteleen kanavaan kuuluva Kapeenkosken sulku)

Jyväskylä - Sonkari; 21 metriä

Tyypillisesti pyöreitä tasavuosia täyttävät ja hössötystä kaihtavat viettävät merkkipäiviään matkoilla. Tämä pätee myös veljeeni Timoon. Timo viettää elokuiset 40V-pippalot ennakkoon vesireitillä Jyväskylästä Sonkariin. Noh, saattaa sankari juhlia vielä elokuussakin, mutta matka on lahja sankarilta itselleen.

Matkan päätepiste oli ennalta määrätty. Kesämökki Vesannon Sonkarissa on ollut meille molemmille äärimmäisen tärkeä. Kun auto kaartaa pitkän matkan päätteeksi mökkipihaan ja Sonkarijärvi aukeaa edessä, levollinen rento rauha laskeutuu vatsan pohjalle. Kumpikin oli tahoillaan pohtinut miltähän se mahtaisi tuntua, jos automatkan sijaan saapuisi omaan rantaan pitkän melonta- tai soutumatkan kuluttamana ja auringon paahtamana. Syntymäpäiviä tai ei tuo haave tuli toteuttaa.